Just Veggin\’


Kotitekoista lientä by justvegging

Helppo niksi toteuttaa eli miten saadaan kunnon lientä aikaan. Aina kun kuorit ja pilkot vihanneksia, jämät kannattaa survottaa kunnon pakastepussiin pakastimen perukoille. Miltei kaikki kelpaa, sipulikuoria, varsisellerin lehdet ja kannat, pestyjä porkkana-, nauris-, lanttukuoria, sienten jalkoja, kaalin ydinta, vaikka parsakaalin puumainen varsi. Omiin pakastepusseihin sitten lihojen tai kalojen jämät, ruodot lihoineen, ydinluita haljettuina, kaupasta ostetun grillibroilerin ruhokin, kaikki mitä ei voinut hyödyntää jollain toisella tavalla. Lihat ja kalat kannattaa aina laittaa omiin pussiin, sillä liemen maku ei ole kovin herkullista, jos niitä sekoitetaan keskenään, vaikka kyllä possu ja nauta menee. Sitten kun pussit alkavat olla täynnä ja on pari ylimääräistä tuntia olla kotosalla, kippaa vihannespussi kattilaan ja jokin niistä lihapusseista, jos ei ole tekemässä kasvislientä. Lisää joukkoon pari-kolme laakerinlehtiä, kokonaisia maustepippureja, vähän kuivattua timjamia, oreganoa, basilikaa ja tilliä sekä vesi niin paljon, että ainekset peittyvät kunnolla. Kun liemi kiehuu, käännä levy kolmoselle ja anna keittyä pari tuntia. Kun ainekset ovat pehmeitä, kaada liemi siivilän kautta kulhoon. Jos on mitään musliinia paikalla, liemi voi siivilöidä myös seuraavaksi sen läpi. Jos lientä ei käytetä parin päivän sisällä, sitä voi pakastaa ainakin puoli vuotta omina annoksina, esim. jäähdyttämällä annokset ensin jääkuutiomuotteihin tai muffinsivuokiin ja sitten säilyttämällä näitä muovipusseissa.

-enk

Mainokset


Etiopialaista, oh Mama! by justvegging

Teineinä rakastuimme etiopialaiseen ruokaan. Ja sittemmin yliopistossa, kun palasimme sieltä kotikaupunkiimme, ensimmäinen pysäkki oli useimmiten Chicagon etiopialaisia ravintoloita, joihin vietimme pitkiä aikoja juttelemassa ja syömässä mahaa täyteen. Kun muutin Suomeen v. 1994, kaipasin kovasti etiopialaista ruokaa, mutta minulla ei ollut omia kokemuksia sen kokkaamisesta saatikka tietoa siitä, mistä löytäisin injerassa (እንጀራ) käytettyä teffiä. Ruotsissa olivat (ja edelleenkin ovat) lähimmät ravintolat; Suomessa ei taida olla yhtään.

Olin riemun partaalla sitten, kun sain tietää, että somalitkin tekevät injeraa, toisaalta nimellä ”canjeero”! Mutta he tekivät siitä useimmiten vehnäjauhosta eli teffin lähde vielä puuttui. Ja sitten paikalle saapui moniallergikon enkeliäiti, joka kertoi minulle, että Allermiinassa myydään Jytte Teffiä! Olin haljeta riemusta! Söimme paljon injeraa etiopialaisten wat-patojen kanssa, söimme sitä tibsien kanssa, söimme sitä jopa fitfitinä. Mutta minun tekemät watit eivät vedä vertoja chicagolais-etiopialaisiin wateihin, joten kokemus muttui jotenkin latteaksi ajan myöten.

Sitten saapui päivä, jolloin olin vaeltamassa ympäri Sellon Citymarkettia yrittämässä keksiä jotain mukaanotettavaa lounaaksi. Ja käteen osui pietarsaarelaisen yrityksen Mama Ethiopian ”doro wat”. Olin vähällä nuolla sen kippoa puhtaaksi, kun wat loppui, se oli niin hyvää ja maukasta. Sen tulisuusaste ei ole niin tulista kuin muistan doro watin olevan, mutta lapset ainakin sanoivat sen olevan tulista. Ja sitten he, lapset, jotka eivät suostu syömään mitään tulista, ottivat lisää. Ja lisää ja lisää, kunnes loppui. Loppui myös maito talosta noiden muksujen ja tämän doro watin takia!

Sen jälkeen olen maistanut myös linssipataa, ja somalilainen ystäväni on maistanut jauhelihapataa. Linssipata oli yhtä hyvää minun mielestäni ja ystäväni oli sitä mieltä, että parempaa hän ei ole saanut sitten äitinsä kattilasta! En voi muuta kuin suositella näitä patoja, vaikka niiden hinta näyttää tyyriiltä. Nämä ovat kuitenkin tarkoitettu useammalle syöjälle, kun ruokailuun otetaan muitakin ruokalajeja.

Allergiatiedote: Gluteiiniton, maidoton, munaton, karppaukseen sopivat

-enk



Jämäjuhlat by justvegging

Tänään oli tarkoitus tehdä kukkakaali-tonnikala-lootaa, mutta muksut halusivat tehdä tonnikalasta tonnikalasalaattia, joten se meni siihen. Jääkaapista kuitenkin löytyi jämäkanaa, joten kuutioin sen. Samasta paikasta löytyivät myös jäminä kukkakaali, toisessa postissa mainitsemani Ritarijuusto, punalappuinen kermapaketti ja punalappuinen ruokakermapaketti (15%). Olin paistanut iltapäivällä pekonia ja viisusti ottanut sen rasvan talteen, mutta en niin viisusti ottanut talteen vähän sitä pekonia (oli antanut hyvää makua tähän lootaan).

Kukkakaali-kana-loota

  • keitettyä/grillattua/kunhan ei raakana olevaa kanaa, kuutioina
  • keitettyä kukkakaalia
  • jämäjuustoa tai -juustoja, joiden maut sopivat yhteen (itse käytin noin 150 g Ritarijuustoa + saman verran Kadett-juustoa) ja raasteina
  • n. 2 dl kuohukermaa + n. 2 dl ruokakermaa (tai vain toinen niistä)
  • pekoni-, ankka-, kinkkurasvaa (eli jotain jossa on makua)
  • suolaa ja pippuria (olisin käyttänyt tabascoa, jos olisin löytänyt sen.)

Lämmitä uuni (n. 200°C). Sulata juustoa pekonirasvassa miedolla lämmöllä hämmentäen koko ajan. Kun se on alkanut sulata hyvin, lisää siihen pikku hiljaa kermat edelleenkin koko ajan hämmentäen, kunnes klönttejä ei enää näy. Keitä juusto-kerma-seosta kunnes se alkaa olla paksua. Laita kukkakaali ja kanakuutiot laakeaan vuokaan ja sitten kaada juusto-kerma-seos päälle. Sekoita lootaa ja laita uuniin, kunnes juusto alkaa olla kullanruskeaa. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Kastikkeeseen voi myös lisätä esim. tabascokastiketta, muskottijauhetta, sipulijauhetta, jne (mieluummin ei kaikki samalla kertaa!). Joukkoon voi toki nakata muutakin jämäruokaa, esim. lisää vihanneksia, eri lihaa maun mukaan.

Jos lootaan on lisätty tarpeeksi makua, se voi olla jopa pääruokana, mutta tämä mauton versio lienee parempi lisukkeena.

-enk